Mika Waltari ja elokuvat

Ensimmäinen kiinteä elokuvateatteri perustettiin Helsinkiin joulukuussa 1901; Waltarin ollessa 7-vuotias niitä oli jo 23. "Uusi ajanvietteen muoto, elävä kuva, kiinnosti alusta saakka Mika Waltaria... Helsinkiläispojalle elokuva oli uusi ja nopea taidemuoto, elämysten korvike... Waltari oli kaikkiruokainen ja utelias." (Panu Rajala: Unio mystica). Kirjailijan muistelmissa (toim. Ritva Haavikko, 1980) Waltari kertoo itse: "Viihdyin hyvin usein tässä poikaosastossa (NMKY), mutta sitten kehityttyäni kävi monesti niin, että poikakokouksen asemesta meninkin salaa elokuviin. Elokuva oli niin jännittävä, valloittava maailma, että sitä oli aivan mahdoton torjua."

Waltarin läheiseksi muodostunut kosketus uuteen taidemuotoon alkoi siis hyvin varhain, ja se muodostui monin tavoin merkittäväksi hänen elämässään. Tätä puolta olemme myös Mika Waltari -seurassa pitäneet kymmenvuotisena toimikautenamme usein esillä. Harvoin esitettyjen elokuvien esityksiä olemme järjestäneet useita; suosituimpia Waltarin käsikirjoittamia elokuvia näytetään televisiossa yhä uudestaan ja uudestaan.

Siksi meitä ihmetytti se Uudenmaan ELY-keskuksen tulkinta, jonka saimme vastauksena elokuvateatteri Bristolin suojeluesitykseemme tämän vuoden alussa. Vuonna 1961 avattu elokuvateatteri Helsingin keskustassa myytiin vuoden 2010 lopulla, ja uusi omistaja alkoi "uudelleenjärjestää" perinteisen teatterin sisustaa. Meihin otettiin yhteyttä (Jarmo Viljakainen ja Kari Uusitalo) ja kysyttiin, haluammeko ottaa asiaan kantaa ja ehdottaa teatterin suojelua. Hallitus päätti niin tehdä (edellä esitetyistä syistä!). Ote esityksestä:

Mika Waltari - Seura vaalii sääntöjensä mukaan nimihenkilönsä kulttuuriperintöä, johon kuuluu olennaisesti myös elokuvataide. Tähän liittyen seura haluaa, että Helsingin kulttuurielämään kuuluvan elokuvateatteri Bio Bristolin olemassaolo turvataan. Siksi seura esittää, että puoli vuosisataa toiminut Bio Bristol suojellaan siten, että se säilyy täysin nykyisessä asussaan ja elokuvakäytössä. (Laki rakennusperinnön suojelemisesta 4.6.2010/498, 3§)


Vastaus oli tyly. Kirjeessä todettiin, että seuran säännöissä mainitut tarkoitukset eivät oikeuta ottamaan kantaa rakennusten suojeluun! Kuka sitten voi ottaa kantaa mihinkään, jos asiallinen rekisteröity yhdistys ei voi sitä tehdä? Voiko kukaan yksityishenkiö, yhteisö tai mikään muu taho sitä tehdä?